Day 1: Uusi elämä alkaa taas

En ole koskaan ollut oikeasti ylipainoinen, mutta hoikka olen viimeksi ollut ehkä 4-vuotiaana vuonna 1990. Sen jälkeen elämän muutokset, elämäntapamuutokset;) ovat pitäneet minut hieman pehmeänä. Sekään ei suinkaan ole paha asia. Mitta vaan tuli täyteen tänä keväänä siihen, ettei voi käyttää _kaikkia_ vaatteeita mitä omistaa/haluaisi omistaa. Lisäksi en ole koskaan käyttänyt bikinejä, en koskaan. Omistan kyllä ainakin 7 eri bikinit, käyttämättä ovat jääneet kaiken ylimääräisen pursotuksen vuoksi.

Kaikista läskein vaiheeni osui yläasteelle, jolloin sain aikaajoin kuulla läskiporsas-huuteluita. Nykyisin niille onneksi voi nauraa ihan hyvillä mielin, sillä nämä senaikaiset huutelijat eivät ainakaan elämässään ole onnistuneet. Tai ehkä joku voisi laskea saavutuksiksi 24-vuotiaan mieshenkilön "suhteet" n.13-vuotiaiden tyttöjen kanssa, kouluttautumattomuuden, asumisen edelleen äidin kanssa. Todellista laatumiesaineista! Yläasteen jälkeen olen itse kahlannut läpi lukion ja AMK:n lähestulkoon samanpainosena (+-8kiloa, eli en nyt oikeasti aivan niinkään, mutta siltä se tuntuu;).

Alkukesän aikana olen jo ruokavalion muutoksella onnistunut laihtumaan 4 kiloa, joista muutama tuli takaisin kesälomareissulla. Typerät buffetpöydät. Olenko ainut tyhmä, joka tunkee itsensä ihan täyteen ruokaa koska tahtoo maistaa kaikkea. Otan aina silliäkin, vaikka tiedän etten tykkää siitä. Pakko on rohmuta kun kerran ollaan paljon (liikaa) ruokailusta maksettu;)

Tämä on myös oiva väylä selvittää omia motiivejaan ryhtyä elämäntapamuutokseen. Suurin syy muutoksen haluamiseen on yksikertaisesti se, että aikaisempi ruokavalioni on ollut monella tavalla puutteellista; liikaa turhia kaloreita sellaisista tuotteista, jotka eivät ravintoaineita sisällä laisinkaan. Hei hei sipsit ja karkit siis. Tervetuloa vihannekset, hedelmät, täysjyvätuotteet ja proteiini!

Minulla on ympärilläni ihmisiä, jotka pitävät minusta aivan yhtä paljon nyt, kuin kymmenen pudotetun kilon jälkeenkin. En myöskään ole terveydellisesti ylipainoinen, vaan tahdon kokeilla miltä tuntuu olla "normaali". ((Huomatkaa ironia tässä: Tiedostan nyt olevani normaali, ja kymmenen kilon jälkeen hoikka)). Voi tätä medianluomaa ihannetta ja asennetta. Ansaan olen mennyt minäkin. Tosin perustelen itselleni päätöstäni siten, että ensisijaisesti haluan terveet elämäntavat- vielä kun satunnaisen tupakoinnin onnistuisin lopettamaan, ja kilot karisevat ikäänkuin bonuksena. Haluaminen yksin ei riitä. On tehtävä myös töistä ja valittava järkevästi.